”Vaikuttava päihdekuntoutus vaatii ihmisen kokonaisvaltaista jälleenrakennusta, ei tehottomia lyhytjaksoja”
Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä järjesti torstaina 21.5.2026 eduskunnassa asiantuntijakuulemisen, jossa kuultiin laajasti katutason ammattilaisia, kokemusasiantuntijoita ja kansalaisaloitteiden tekijöitä. Kansanedustajien Aki Lindénin ja Anette Karlssonin koolle kutsumassa tilaisuudessa jaettiin painavaa kenttätietoa ja konkreettisia vaatimuksia tulevia hallitusohjelmaneuvotteluja sekä hyvinvointialueiden ohjausta varten, jotta haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hyvinvointi ja palvelut saataisiin turvattua.
Tilaisuudessa kuultiin laajaa asiantuntemusta sosiaali- ja terveysalan poikkileikkaavalta kentältä. Puheenvuoroja käyttivät Diakonissalaitoksen nuorten katutason ja päihdetyön katutyöntekijä Saija Lentonen ja vaikuttamisen päällikkö Miinukka Tuominen, Stop Huumeille ry:n hallintojohtaja Mytty Messmer-Koskinen ja projektityöntekijä Timo-Veikko Pasanen sekä Päihdehoidon uudistaminen vaikuttavuuden parantamiseksi Suomessa -kansalaisaloitteen edustajat Anu Parma ja Riikka Rintasalo. Lisäksi tilaisuudessa kuultiin kahden kokemusasiantuntijan puheenvuorot.
Stop Huumeille ry: Katkonaiset hoitopolut ja hallinnon siiloutuminen estävät toipumisen
Stop Huumeille ry:n asiantuntijapuheenvuorossa hallintojohtaja Mytty Messmer-Koskinen pureutui nykyisen palvelujärjestelmän pirstaleisuuteen ja vaarallisiin rakenteellisiin aukkoihin. Järjestö muistutti päättäjiä siitä, että lakisääteiset päihdepalvelut ovat tällä hetkellä asuinpaikasta riippuvaisia ”postinumeroarpajaisia”. Siinä missä Helsingissä laitosmuotoiseen vieroitushoitoon voi päästä välittömästi, heti rajan takana Vantaalla tilanne on täysin toinen – muusta Suomesta puhumattakaan.
Suurin ja vaarallisin putoamisriski on kuitenkin vieroitushoidon ja jatkokuntoutuksen välisessä mustassa aukossa, sillä laitosmuotoista päihdekuntoutusta joutuu odottamaan viikkoja. Akuutissa ja hauraassa vaiheessa oleva ihminen ohjataan vieroituksen jälkeen takaisin kotiinsa tai kadulle odottamaan hoidon alkua, mikä altistaa hänet välittömälle retkahdukselle. Se on inhimillinen tragedia ja julkisten varojen täydellistä haaskausta. Samaan aikaan hyvinvointialueet jättävät säästösyistä ostamatta vapaata kuntoutuskapasiteettia, mikä on ajanut ammattitaitoisia ja vaikuttavia päihdekuntoutusyksiköitä alasajoon ja sulkemiseen.
Messmer-Koskinen nosti esiin myös järjestökenttään kohdistuvan käsittämättömän paradoksin: kolmannelta sektorilta vaaditaan yhä enemmän ammatillisuutta ja pitkän tähtäimen strategioita, mutta samaan aikaan toimintaedellytyksiä ja resursseja leikataan. Tiedolla johtaminen tehdään tietoisesti mahdottomaksi, sillä valtionhallinnon säästöjen myötä sosiaali- ja terveysalan virallista tiedonkeruuta karsitaan, tilastointivälejä harvennetaan ja keskeisten seurantatyökalujen tuottamista ajetaan alas. Kun järjestelmällinen seuranta murenee, haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset muuttuvat tilastoissa näkymättömiksi.
Hallinnon siiloutuminen pakottaa järjestöt juoksemaan ovelta ovelle toistamassa samaa hätähuutoa kerta toisensa jälkeen erikseen ministereille, kansanedustajille ja hyvinvointialueiden päättäjille. Tätä samaa tilannekuvaa on viety ja toitotettu lukuisille eri foorumeille jo pitkään – esimerkiksi helmikuinen poikkihallinnollisen valtiosihteerityöryhmän kuuleminen Merikasarmilla oli vain yksi lähimenneisyyden osoitus siitä, miten samaa viestiä joudutaan jatkuvasti monistamaan päätöksenteon eri tasoille. Tuossakin kuulemisessa lukuisat järjestöt toivat esiin täsmälleen samoja ongelmia, ja jo silloin Stop Huumeille ry:n puheenvuoron kärkenä oli, että nykyinen tilanne on paitsi kestämätön, myös suorastaan lainvastainen. Kun valtionhallinto ei kykene jakamaan kerättyä tietoa sisäisesti eikä hyödyntämään sitä hyvinvointialueiden valtakunnallisessa ohjauksessa, kyse on valtion ohjaus- ja valvontavastuun vakavasta epäonnistumisesta sekä siitä, että päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten hoito ei käytännön tasolla vastaa voimassa olevaa lainsäädäntöä.
HPP ry ja Timo-Veikko Pasanen: Huumepolitiikan uudistaminen on ihmisoikeusteko
Projektityöntekijä Timo-Veikko Pasanen täydensi kokonaiskuvaa edustaen Stop Huumeille ry:n lisäksi Humaania Päihdepolitiikkaa ry:tä (HPP ry). Pasanen toi eduskuntaryhmälle painavan viestin vaalien alla julkaistavasta, huumeiden käytön dekriminalisointia ajavasta kansalaisaloitteesta. Aloitteen tavoittelema huumeiden käytön rikosoikeudellisen rangaistavuuden poistaminen madaltaisi merkittävästi avun hakemisen kynnystä ja purkaisi lainsäädännölliset esteet välttämättömän haittoja vähentävän työn sekä valvottujen käyttöhuonekokeilujen tieltä, sillä nykyinen rikosoikeudellinen kriminaalipolitiikka hidastaa ja suorastaan estää näitä välttämättömiä uudistuksia.
Pasanen painotti, että käytön rangaistavuuden poistaminen ei maksa yhteiskunnalle mitään. Päinvastoin se madaltaisi avun piiriin hakeutumisen kynnystä, säästäisi julkisia resursseja ja kohdistaisi poliisin työtä oikein. Nykytilanne on kaikista haitallisin jo valmiiksi kaikkein huonoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa oleville ihmisille. Kansainvälisesti rankaiseva huumepolitiikka nähdäänkin entistä enemmän ihmisoikeusrikkomuksena, joka vain syventää marginalisoitumista sen ehkäisemisen sijaan. Hoito on kuitenkin aina halvempaa kuin hoitamattomuus, ja nyt on oikea aika panostaa rankaisun sijasta toimiviin, oikea-aikaisiin ja laadukkaisiin päihdepalveluihin.
Suomen huumepolitiikkaa ei ole uudistettu sitten 2000-luvun vaihteen ja edellisen huumekriisin, jolloin HIV-epidemia saatiin kuriin perustamalla terveysneuvontapisteitä sekä aloittamalla korvaushoito ja puhtaiden neulojen jakelun. Pasasen mukaan huumepolitiikan nykyisessä jumiutumisessa on kyse puoluepolitiikan jälkeen jäämisestä jo muuttuneesta todellisuudesta, mutta suunta on korjattavissa poliittisella johtajuudella ja tukeutumalla asiantuntijoiden suosituksiin. Suomen ei pidä seurata Ruotsin taantumuksellista tietä, vaan katsoa Tanskaan, Norjaan tai Saksaan, jotka edistävät jo laillista sääntelyä ja ovat vuosikymmeniä Suomea edellä. Koska SDP oli avainasemassa 2000-luvun taitteen onnistuneissa uudistuksissa, Pasanen peräänkuulutti puolueelta rohkeaa, ennakkoluulotonta ja inhimillistä johtajuutta myös nyt.
Konkreettinen näkemys avun hakemisen vaikeudesta
Päihdehoidon uudistaminen vaikuttavuuden parantamiseksi Suomessa -kansalaisaloitteen (aloite 15807) puolesta puhuneet Anu Parma ja Riikka Rintasalo toivat tilaisuuteen pysäyttävän konkreettista läheisten näkemystä siitä, millaista hylkäämistä ja vastustusta riippuvuussairas ihminen kohtaa apua hakiessaan. Eduskuntakäsittelyyn etenevässä kansalaisaloitteessa vaaditaan päihdehoidon siirtämistä sosiaalitoimesta terveydenhuollon alaisuuteen, jotta päihdesairautta kohdeltaisiin yhdenvertaisesti muiden vakavien sairauksien kanssa. Aloite vaatii viivytyksetöntä hoitoonpääsyä, katkeamattomia hoitopolkuja, hoidon laadun ja vaikuttavuuden valvontaa sekä sitä, ettei päihtyneisyys saa koskaan olla peruste hoidon epäämiselle.
Kokemusasiantuntijoiden puheenvuorot toivat järjestelmän rakenteelliset viat näkyviksi suoraan arjen tasolla. Stop Huumeille ry:n Emmi jakoi tilaisuudessa omakohtaisen tarinansa palvelujärjestelmän byrokraattisesta pompottelusta ja jatkuvasta taistelusta avun saamiseksi. Erityisen painavasti hän toi esiin raskaana olevan päihdetoipujan kohtaamat puutteet, syvät ennakkoluulot ja erityispalveluiden saavutettavuuden ongelmat. Emmi kuvasi palvelujärjestelmän absurdia valuvikaa: kun henkilö onnistuu olemaan esimerkiksi kuusi kuukautta päihteettömänä, tukea on vaikea tarvittaessa saada, koska viranomaiset katsovat, ettei tuen tarvetta enää ole. Tämä kertoo siitä, että ymmärrys addiktiosta sairautena on monessa kohtaa palvelujärjestelmää hyvin puutteellinen, ja elintärkeä psykososiaalinen tuki sekä jatkohoito evätään ihmiseltä juuri kaikkein kriittisimmässä ja hauraimmassa siirtymävaiheessa.
Tilaisuudessa kuultu toinen kokemusasiantuntija puolestaan tuki painavasti näkemystä hoidon vaikuttavuudesta ja sen laadun arvioinnista. Hän totesi osuvasti, että mikäli sama ihminen joutuu käymään laitosmuotoisessa vieroitushoidossa ja päihdekuntoutuksessa jo kymmenettä kertaa ilman pysyvää tulosta, on täysin selvää, ettei tarjottu hoitopolku ole laadultaan tai vaikuttavuudeltaan kunnossa. Tämä jatkuva kierre ei ole ihmisen, vaan toimimattoman palvelujärjestelmän syytä, sillä nykyiset katkonaiset hoitopolut ja asiantuntemuksen puute estävät pitkäkestoisen toipumisen.
Mitä vaikuttava päihdehoito vaatii? Vastaus Aki Lindénin kysymykseen
Tilaisuuden keskusteluosuuden aikana kansanedustaja, entinen perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén haastoi asiantuntijoita kysymyksellä siitä, mitä konkreettisella tasolla tehokkaassa ja vaikuttavassa päihdehoidossa tapahtuu.
Vastauksessaan Stop Huumeille ry:n hallintojohtaja Mytty Messmer-Koskinen avasi vaikeimmassa asemassa olevien, ylisukupolvisesta päihde- ja rikoskierteestä tulevien ihmisten traumaattista todellisuutta. Jos ihminen on syntynyt päihteitä käyttävään perheeseen, joutunut lapsena huostaanotetuksi ja sitä kautta laitoskierteeseen, kohdannut myöhemmin sijoitusperheessään vakavaa fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa, viettänyt nuoruutensa nuorisovankilassa ja aikuisuutensa rikos- ja päihdemaailmassa sekä vankiloissa, hänellä ei ole mitään kokemusta tai tietoa siitä, että toisenlainen, päihteetön elämä on edes mahdollista.
Messmer-Koskinen osoitti, että tässä kohtaa matalan kynnyksen haittoja vähentävällä toiminnalla on korvaamaton rooli: se on ainoa keino tavoittaa kaikista haavoittuvimmassa asemassa oleva ihminen tuen piiriin, tarjota turvallinen suhde, antaa tietoa vaihtoehdoista ja synnyttää sisäinen motivaatio sekä halu raitistua. Järjestö painotti päättäjille, että vieroitushoito, opioidikorvaushoito, vieroitusoireiden lääkinnällinen hoito tai palkkiohoitomallit eivät itsessään ole vielä kuntoutusta. Ne ovat välttämättömiä stabiloivia työkaluja ja keinoja saavuttaa psyykkinen sekä fyysinen tasapaino, jotta henkilö ylipäätään kykenee kiinnittymään ja sitoutumaan pitkäkestoiseen kuntoutukseen.
Varsinaisessa hoidossa koko ihminen ja identiteetti on rakennettava uudelleen tyhjästä, sillä yhteiskunnan normatiivinen arki on tälle kohderyhmälle yhtä vieras planeetta kuin päihde- ja rikosmaailma on tavalliselle kansalaiselle. Ääritapauksessa koko ihminen on rakennettava uusiksi. Laadukas kuntoutus tarjoaa tähän psykoedukaatiota riippuvuussairaudesta, auttaa kohtaamaan oman elämänkaaren sekä päihdehistorian ja keskittyy päihteistä luopumisen lisäksi siihen, että myös päihteidenkäytön taustalla olevat syyt ja se, mihin tarpeeseen päihteitä on käytetty, hoidetaan systemaattisesti. Siksi vaikuttavan ja kokonaisvaltaisen kuntoutuksen on sisällytettävä intensiivistä terapiaa sekä mielenterveyden ja/tai neurokirjon häiriöiden sekä mahdollisten somaattisten sairauksien kartoitusta ja hoitoa.
Tämän lisäksi kuntoutuksessa on panostettava pitkäkestoiseen sosiaaliseen kuntoutukseen, vuorovaikutustaitojen opetteluun ja arjen kasvatukseen. Kädestä pitäen on opeteltava, miten asutaan, miten laskut maksetaan, kuinka tehdään ruokaa ja miten raha-asioita hallitaan tilanteessa, jossa aiemmassa elämässä kaikki varat on tuhlattu heti ja uutta rahaa on hankittu rikoksilla. Päihde- ja rikoskierteen pitkäaikaisina seurauksina monella peruskoulukin on jäänyt kesken, eikä henkilö ole koskaan tehnyt tai hakenut töitä, omista ansioluetteloa tai osaa kirjoittaa työhakemusta. Nämä yhteiskunnalliset ja ammatilliset valmiudet on rakennettava ja opeteltava hoidon aikana aivan alusta alkaen. On päivänselvää, että nykyisenlainen ja -pituinen kuntoutus ei tähän riitä.
Lopuksi Stop Huumeille ry muistutti päättäjiä siitä, että laadukkaisiin päihdepalveluihin panostaminen on myös kovaa talouspolitiikkaa. Tutkimustiedon mukaan laadukkaiden päihdepalvelujen piirissä olevien terveydenhuollon kustannukset ovat merkittävästi alemmat kuin niiden, jotka jätetään järjestelmän ulkopuolelle. Toimiva hoito on aina halvempaa kuin hoitamattomuus ja se maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin, kun taas julkisten palveluiden lyhytnäköinen alasajo ja järjestöjen toimintaedellytysten kuristaminen on varma tie inhimilliseen ja taloudelliseen katastrofiin.
Lisätiedot ja yhteydenotot:
Stop Huumeille ry,
hallintojohtaja Mytty Messmer-Koskinen,
mytty@stophuumeille.fi, +358 41 444 5500