Vahva kohtaaminen yläkoululla – tunne, tarina ja toivo samassa paketissa

Viimeisin koulavierailuni yläkoululla oli kokonaisuudessaan vahva ja merkityksellinen päivä. Sekä luento-osuus että työpajat osoittivat jälleen, miten suuri voima rehellisellä kokemuskerronnalla ja aidolla kohtaamisella on.

Luento:
tunne–toiminta–seuraus näkyväksi Luento-osuus meni nappiin. Tällä kertaa kokonaisuus oli tasapainoinen: päihteiden käyttö ei noussut keskiöön yksityiskohtien kautta, vaan tiivistyi osaksi suurempaa tarinaa. Pystyin avaamaan lapsuutta ja nuoruutta erityisesti tunne–toiminta–seuraus -ketjun kautta – sitä, miten sisäiset kokemukset ja käsittelemättömät tunteet voivat ohjata valintoja, usein huomaamatta.

Toipumiseen astuminen ja sen haasteet löytyivät sanoiksi poikkeuksellisen selkeästi. Oli tilaa pysähtyä. Oli tilaa hiljaisuudelle. Kun mikrofonia ei tarvinnut jakaa, jännite sai kasvaa rauhassa. Pystyin käyttämään ajoitusta ja taukoja tehokeinoina niin, että salissa vallitsi käsinkosketeltava keskittyminen – oppilaista opettajiin.

Tarinan lomassa pysähdyin avaamaan käsitteitä ilman, että kokonaisuus rikkoutui. Esimerkiksi sitä, miksi riippuvuus voi saada ihmisen tekemään asioita, jotka ovat väärin – vaikka ihminen itse ei ole paha. Näistä hetkistä oli luontevaa palata takaisin tarinan kulkuun.

Aikuinen, joka kertoo kokemuksestaan rehellisesti, jännittävästi ja samaan aikaan vastuullisesti, pystyy välittämään sen todellisen viestin: päihteet voivat tuntua houkuttelevilta ja hurjilta, mutta niiden seuraukset ovat todellisia – ja ne kannattaa välttää.

Työpajat:
keskustelu, joka ei meinannut loppua Työpajoissa riippuvuuden ympärille rakennettu keskustelumalli toimi erinomaisesti. Kaksi ensimmäistä ryhmää käynnistivät hedelmällisen keskustelun lähes välittömästi. Välillä salissa oli kuusi kättä yhtä aikaa pystyssä – halu kertoa, kysyä ja pohtia oli aitoa. Yksi luokka uppoutui keskusteluun niin, ettei kukaan huomannut välitunnin jo alkaneen.

Erityisen merkittävä ero näkyi siinä, että oppilaat jakoivat omia ja “kavereiden” kokemuksia avoimemmin, kun opettajat eivät olleet läsnä. Turvallinen tila synnyttää rehellisyyttä.

Iltapäivän ryhmä oli haastavampi. Keskustelu ei lähtenyt yhtä luontevasti liikkeelle, ja osa oppilaista vaikutti eristäytyviltä. Jokaisessa koulussa on erilaisia päiviä ja erilaisia valmiuksia. Vaikka työpaja vaati enemmän ohjaamista ja energiaa, se saatiin vietyä rauhallisesti maaliin.

Kokemus, joka ei jää vain kuulluksi – vaan tuntuu.


Joonas Fagerholm
Viestinnän asiantuntija
Stop Huumeille ry